Minulla on tapana ottaa lenkkarit mukaan myös kaupunkilomille. Lyhyetkin aamuhölkät tasaavat matkustamisen ja normaalista poikkeavan ruokavalion aiheuttamaa turvotusta. Voin paremmin, kun pääsen liikkumaan. Toisaalta lenkillä kaupunkia tulee tarkastelua vähän erilaisin silmin kuin muuten. Usein etsin kiinnostavia ja kauniita asuinalueita. Tutkin rakennnusten arkkitehtuuria ja aistin tunnelmaa. Seuraan ihmisiä arkisissa askareissaan. Yritän myös löytää luontoalueita, joita isoistakin kaupungeista yleensä löytyy, kun vähän etsii.
Vietimme itsenäisyyspäiväviikonloppuna kolme päivää Lontoossa ilman lapsia. Olimme varanneet keikkaliput sunnuntaille, mutta keikka valitettavasti peruuntui. Ohjelmassa oli vain suunnitelematonta seikkailua Lontoon kaduilla, sekä ystävien kanssa hengailua. Rento aikatauluttamaton ajelehtiminen sopi minulle vallan mainiosti katkaisemaan kiireisiä syksyn viimeisiä työviikkoja. Olin etukäteen ajatellut, etten ottaisi lenkkikamppeita mukaan tällä kertaa, koska matkustimme vain käsimatkatavaroiden kanssa. Sujautin kuitenkin viime hetkellä lenkkarit ja juoksuvaatteet reppuun. Mitäs sitä ihminen itselleen voi.
Lontoosta löytyy puistoalueita sieltä täältä. Moni niistä oli juosten saavutettavissa hotelliltamme, joka sijaitsi Chalk Farmin metroaseman kupeessa, Camdenin ja Hampsteadin välissä. Ensimmäisenä aamuna hölkkäsin Hampstead Heathin alueelle. Sinne oli hotelliltamme matkaa noin kilometrin verran. Hampstead Heath on 320 hehtaarin kokoinen viheralue Hampsteadin ja Highgaten välimaastossa. Alueella on paljon risteileviä baanoja ja metsäpolkuja. Maasto on kumpuilevaa. Ympäristö on puhdas ja kaunis.
Hampstead Heath on sen verran suuri, että siellä lenkkeillessä unohtaa olevansa miljoonakaupungissa. Itsensä voi kuvitella keskelle englantilaista maaseutua. Toisaalta puiston eteläiseltä puolelta näkyy Lontoon keskustan upea siluetti, joka taas muistuttaa kauempana sykkivästä suurkaupungista. Pysähdyin monta kertaa lenkin aikana vain hengittämään raikasta ilmaa ja ihailemaan ympäristöä. Myös viheraluetta ympäröivät asuinalueet hivelivät silmää. Rakastan lontoolaista arkkitehtuuria! Olisin voinut kierrellä kortteleita ristiin rastiin vaikka kuinka kauan.
Toisena aamuna juoksin vähän Hampstead Heathia urbaanimmassa ympäristössä, kun kiersin Primrose Hillin ja Regent’s Parkin puistoalueet. Primrose Hill sijaitsee Regent’s Parkin pohjoispuolella ja mäen päältä avautuvat upeat maisemat Lontoon keskustaan. Wikipedian mukaan Primrose Hillin puistoalueella on myös ulkoilmakuntosali, mutta sitä en itse nähnyt (en kyllä etsinytkään). Regent’s Park on yksi Lontoon kuninkaallisista puistoalueista. Lontoon eläintarha sijaitsee puistossa. Puiston ympäri pystyy kiertämään noin 4,5 kilometrin lenkin.
Olin ajatellut harjoittaa puistohyppelyä ja juosta Regent’s Parkista vielä Hyde Parkin ympäri ja sieltä Buckinghamin palatsille. Tästä olisi saanut mukavan noin 15-20 kilometrin lenkin. Minulla oli aamulla herätessä kuitenkin sellainen olo, että pitkään sahannut flunssa saattaisi tehdä comebackia taas kerran, joten jätin lenkin lyhyeksi. Arvio oli oikea ja päätös jälkikäteen tarkasteltuna viisas, vaikka jäikin harmittamaan, etten päässyt ottamaan juoksukuvaa Buckinghamin palatsin edessä :D.
Usein vieraassa ympäristössä lenkkeillessäni leikittelen ajatuksella, miltä tuntuisi, jos olisin paikallinen. Kaikkialta maailmasta löytyy ihmisiä, joille juoksu on yhtä luonnollinen osa elämää kuin minulle itselleni. Ihmisiä, jotka nauttivat yhtä paljon juoksun tuomasta vapauden tunteesta kuin minä. Juoksuvermeissä tunnen kuuluvani joukkoon. Tunnen vahvaa sielunsisaruutta muita juoksun harrastajia kohtaan. Lenkkareille saa jatkossakin löytyä tilaa matkalaukusta, minne ikinä matkustankin.
❤ Lilli G (Instagramissa lilligronroos)
Lilli G 