Kun mieheni vanhemmat syksyllä ehdottivat, että lähtisimme tänä vuonna viettämään joulua Kuralan Kartanotilalle Pöytyän Yläneelle, olin valmis antamaan mahdollisuuden uudenlaiselle joulunviettotavalle. Rakastan joulua ja jouluperinteitä, mutta sisäinen marttani on pikkulapsiarjessa kuihtunut sen verran pieneksi, että istuminen valmiiseen joulupöytään kiinnosti. Vaikka nautin oman kodin joulusta, uskoin löytäväni joulumielen myös kauniissa kartanoympäristössä.
Yläne sijaitsee Varsinais-Suomessa, noin 50 kilometrin päässä Turusta. Helsingistä Yläneelle ajaa vähän alle 2,5 tuntia. Kuralan kartanotilan omistaa noin ikäiseni pariskunta, Matti Koivisto ja Laura Naire-Koivisto. Pariskunta osti tilan kymmenen vuotta sitten. Heillä on kaksi alakouluikäistä tyttöä, koira ja kaksi kissaa.
Kartanotilalla järjestetään muun muassa kokouksia, koulutustilaisuuksia ja juhlia. Päärakennus on rakennettu 1830-luvulla. Sitä on remontoitu vanhaa kunnioittaen. Ruokailutilat ovat kauniit ja tilavat. Yläkerrassa on kolme majoituskäyttöön tarkoitettua huonetta. Osa talosta on isäntäväen omassa käytössä. Päärakennuksen lisäksi kartanotilalla on kolme vuokramökkiä, savusauna, tanssilato ja koirahalli, jossa voi harjoitella agilityä. Yläneen lähistöllä on monia kansallispuistoja ja luonnonpuistoja, joten kartanotila sopii majoituspaikaksi aktiivilomailuun.
Meidän ydinperhe majoittui 4-6 hengelle tarkoitetussa Kurki-mökissä, joka sijaitsee jokivarressa noin 150 metrin päässä kartanon päärakennuksesta. Pienen punaisen tuvan alakerrassa on eteinen, tupakeittiö, wc, sekä suihku- ja saunatilat. Yläkerran parvella on yhteensä neljä sänkyä. Viihdyimme mökissä hyvin. Se oli siisti ja toimiva meidän neljän hengen perheelle. Hyvin varusteltua keittiötä emme juurikaan tarvinneet, koska söimme kaikki ateriat pientä iltaherkuttelua lukuun ottamatta päärakennuksessa.
Joulun vietto Kuralan kartanotilalla alkoi jouluaattona aamupäivällä ja päättyi tapaninpäivänä lounaaseen. Kaikki ateriat syötiin kartanon päärakennuksessa. Isäntäparin lisäksi järjestelyissä oli auttamassa kokki ja isäntäparin vanhemmat. Auttelivatpa alakouluikäiset tytötkin ihailtavalla asenteella muuta perhettä. Aattona lounaaksi oli riisipuuroa ja päivälliseksi perinteinen jouluateria. Joulupäivälounaalla tarjolla oli uunilohta, perunoita ja salaattia, päivällisellä lähiruokanoutopöytä. Tapaninpäivänä lounaaksi tarjottiin maa-artisokkakeittoa oman maan maa-artisokista. Monien muidenkin ruokien ainesosat olivat peräisin omasta maasta, lähimetsistä tai paikallisilta yrittäjiltä.
Yhteistä ohjelmaa oli kahden vuorokauden aikana sopivan maltillisesti, jotta aikaa oli myös rentoutumiselle. Aterioiden lisäksi aatoiltana oli saksalais-yläneläisen pariskunnan esittämää joulumusiikkia, sekä joulupukin vierailu. Pukin konttiin sai laittaa jokaiselle vieraalle 1-2 pakettia. Aivan mökkimme vieressä sijainnut savusauna lämpeni sekä jouluaattona että joulupäivänä. Lisäksi joulupäivänä oli lounaan jälkeen opastettu luontoretki ja tikkupullan paistoa. Illallisen jälkeen oli mahdollisuus jäädä laulamaan kauneimpia joululauluja. Tapaninpäivän aamuna lapset ja aikuiset pääsivät hevoskärryajelulle.
Kartanon pihapiiri on kaunis, mutta valitettavasti lasten ulkoilut jäivät tällä reissulla vähiin tikkupullan paistoa ja hevoskärryajelua lukuun ottamatta. Eteläisen Suomen joulusäässä oli toivomisen varaa. Onneksi joulupäivän vastaisena yönä satoi vähän lunta ja tapaninpäivän kärryajelulla oli jopa lähes talvinen tunnelma. Itse olisin halunnut lähteä tutkimaan lähistöllä olevia luontoreittejä juosten, mutta flunssainen olo pakotti lepäämään.
Joulu on jännittävää aikaa lapsille, ja ainakin omillani se helposti purkautuu ei niin salonkikelpoisena käyttäytymisenä. Erityisen vaikea lasten oli hillitä itseään aattoiltana. Joulupukki vieraili kartanossa vähän turhan myöhään, vasta kahdenksan aikaan. Lapset ehtivät jo väsyä odottamiseen. Joulupäivänä lasten oli sen sijaan vaikea malttaa käydä syömässä kartanon päärakennuksessa, kun uudet lelut kuumottelivat mökissä. Onneksi ilmapiiri oli salliva. Kukaan ei tuntunut katsovan kieroon lasten elämöintiä, vähiten kartanonväki itse. Emme myöskään väkisin vaatineet lapsilta ohjelmanumeroihin osallistumista, vaan lähdimme oman mökin rauhaan, kun siltä tuntui. Mielestäni joulussa on tärkeintä rentous. Jouluna lasten ei ole pakko jaksaa edustaa.
Kaiken kaikkiaan Kuralan Kartanotilan joulu oli miellyttävä kokemus. Tunnelma oli kiireetön ja leppoisa. Ruoka oli maukasta ja monipuolista. Isäntäväen luoma rento ja välitön ilmapiiri toi joulun viettoon kotoisuutta. Kyllä joulun tunnelmaan voi päästä muuallakin kuin kotona.
❤ Lilli G (Instassa lilligronroos)
Lilli G 