Millainen on turvallinen pyöräilykypärä lapselle?

Lapsilla on todella hyvät Frogin pyörät (saatu blogiyhteistyönä), mutta häpeän myöntää, että olen kiinnittänyt hirveän vähän huomiota lasten pyöräilykypäriin. Kypärien hankinnassa merkittävin tekijä on ollut tähän mennessä halpa hinta. Esikoinen on käyttänyt viime aikoina jopa minun vanhaa pyöräilykypärääni, vaikka se on aika reilun kokoinen hänelle. Elämää nähnytkin se on. En ole miettinyt kypärien istuvuus- tai turvallisuusseikkoja silloinkaan, kun olen antanut lasten pitää lippistä pyöräilykypärän alla. Havahduin kypärien turvallisuusasioihin, kun eräs pyörien parissa työskentelevä tuttuni huomautti asiasta minulle. Hän totesi, ettei lippalakkia suositella pidettäväksi pyöräilykypärän alla, koska kypärä nousee lippalakin päällä liian korkealle, jolloin kypärän istuvuus kärsii. Hän myös kehoitti tutustumaan kypärien yleisiin turvallisuusohjeisiin. Niinpä minä tein.

Pyöräilykypärän turvallisuudessa tärkein seikka on hyvä istuvuus. Kypärän pitää istua napakasti päässä. Säätövaraa kypärässä kannattaa olla sen verran, että pipo mahtuu tarvittaessa kypärän alle. Kypärää pitää varjella käytössä, koska esimerkiksi putoaminen kovalle lattialle voi aiheuttaa kypärään mikrohalkeamia, joita ei näe paljaalla silmällä. Kovia iskuja kokenut kypärä kannattaa vaihtaa uuteen, koska se ei ole enää turvallinen. Pyöräilykypärän ilmanvaihto vaikuttaa sen käyttömukavuuteen. Kovin umpinainen kypärä voi olla ahdistava kesähelteellä. Toisaalta pyöräilykypärän ulkonäköönkin kannattaa kiinnittää huomiota sikäli mikäli se lasta kiinnostaa. Vain päässä pidetty kypärä suojaa iskuilta.

Löysin lapsille Redin Stadiumista uudet Occano MIPS -pyöräilykypärät, jotka vaikuttivat hinta-laatusuhteeltaan hyvältä ostokselta (49,99€/kpl). Kahdeksanvuotiaalle ostin koon 53-58 ja viisivuotiaalle koon 50-54 kypärän. Kypärät istuvat napakasti lasten päissä. Takaraivoa kypärä suojaa hyvin, mutta otsan kohdalta kypärä voisi tulla vielä vähän alemmaskin. Kypärissä on MIPS (Multi-directional Impact Protection System) -turvajärjestelmä, joka suojaa aivoja niihin kohdistuvilta kiertoliikkeiltä, joita syntyy vinosti tulevissa iskuissa. Idea MIPS -turvajärjestelmässä on, että kypärän ulko- ja sisäosa pääsevät iskussa liukumaan suhteessa toisiinsa, jolloin kiertoliike vähenee. MIPS -turvajärjestelmä saattaa vähentää vakavan aivovamman riskiä onnettomuustilanteessa. Occano MIPS -pyöräilykypärissä on myös niin sanottu turvasolki, joka estää lapsen kuristumisen, jos kypärä on päässä esimerkiksi kiipeilyleikeissä.

Hyvä kypärä ei tietenkään yksin suojaa lasta pyöräilyn vaaratekijöiltä. Liikumme pyörillä paljon vilkkaasti liikennöidyillä kevyen liikenteen väylillä, joten olen opettanut lapsia tarkkailemaan ympäristöään ja ajamaan liikennesääntöjen mukaisesti. Lapsi on aika heikoilla törmäystilanteessa aikuisen pyöräilijän kanssa, autoista nyt puhumattakaan. En voi täysin poistaa pyöräilyn riskejä, mutta ainakin voin vaikuttaa pyöräilyn turvallisuuteen asianmukaisilla varusteilla.

Nyt on aika laittaa pyörien valaistus kuntoon

*Kuvien Frogbikes -lastenpyörät on saatu blogiyhteistyönä.

Vaikka pyöräilykelit ovat olleet vielä melkein kesäiset, päivät lyhenevät kuin varkain. Heräsin asiaan reilu viikko sitten, kun pyöräilin kuopuksen kanssa muskarista kotiin. Alkoi hämärtää. Pojat saivat viime keväänä uudet polkupyörät, emmekä olleet vielä asentaneet uusiin pyöriin valaisimia. Tilanne vaati pikaisia toimenpiteitä.

Pyörän asianmukainen valaistus lisää merkittävästi turvallisuutta tieliikenteessä ja siksi valaistuksesta on säädetty myös laissa. Lain mukaan kaikissa polkupyörissä pitää olla valkoinen tai vaaleankeltainen etuvalo ja punainen takavalo. Valoja tulee käyttää aina, kun on hämärää tai pimeää, tai kun näkyvyys on muista syistä huono. Tästäkin huolimatta vuonna 2019 etuvaloa käytti vain noin puolet ja takavaloa viidesosa pyöräilijöistä (laki punaisesta takavalosta astui voimaan vasta kesäkuussa 2020).

Esikoisen pyörään saimme takavalon kiinnitettyä asianmukaisesti, mutta kuopuksen satula on niin alhaalla, ettei valaisinta saa satulatolppaan kiinni. Takavalon saa onneksi kiinnitettyä klipsillä myös takkiin tai reppuun.

Valaisimet saa irrotettua telakasta, mutta lastenpyörissä aiomme pitää niitä kiinteinä läpi pimeän kauden, jotta ne ovat mukana silloin kun niitä tarvitaan.

Valaisimet eivät ole välttämättä kalliita. Ostin lapsille Prismasta paristokäyttöiset Jupiter -merkkiset pyöränlamput ja ne kustansivat pyörää kohden alle viisi euroa. Ensituntumalla ne ajavat asiansa oikein hyvin. En mielelläni panosta lasten valaisimiin rahallisesti kovin paljoa, koska kokemuksesta ne menevät helposti kaatumisen yhteydessä rikki. Halvat valaisimet voi myös pitää kiinteästi pyörässä kiinni, jolloin ne ovat varmasti mukana silloin, kun lapsi niitä tarvitsee.

Valaisimien lisäksi pyöräilijöiden kannattaa käyttää myös heijastimia. Heijastimien sijaintia on hyvä miettiä siten, että ne näkyvät joka suunnasta. Näin muiden tielläliikkujien on helppo havaita pyöräilijät kaukaa. Meidän perheessä on tässä vielä vähän skarppaamisen varaa. Erityisesti esikoisen ulkovaatetus vaatii lisäheijastimia.

Kun puhutaan liikenneturvallisuuteen liittyvistä toimenpiteistä, enemmän on enemmän. Nyt vaan kipin kapin muutkin varmistamaan, että sekä aikuiset että lapset näkyvät liikenteessä. 🙂