Tiesitkö, että Helsingin Paloheinästä, Pirkkolasta, Lauttasaaresta, Laaksosta, Herttoniemestä, Kivikosta ja Uutelasta löytyy toukokuun loppun asti 1,5-2 kilometrin pituiset suunnistusradat lapsille? Kartat pystyy tulostamaan Helsingin Suunnistajien nettisivuilta, tai vaihtoehtoisesti karttoja voi tarkastella älylaitteen näytöltä. Reitit ovat helppokulkuisia ja mittakaava (1:5000) helposti hahmotettava. Kävimme viikonloppuna testaamassa koko perheen voimin Herttoniemen suunnistusradan.
Neljä- ja seitsemänvuotiaiden lasteni suunnistuskokemus on tähän mennessä rajoittunut lähinnä pääsiäismunajahtiin omassa kodissa. Kun ehdotin pojille suunnistamista metsässä, ei innostus ollut varsinaisesti käsin kosketeltava (vaikka pääsiäismunajahti onkin ollut joka vuosi menestys). Yritin näyttää pojille opastusvideoita, joita Helsingin Suunnistajat ovat tuottaneet Youtubeen ja Veikko yritti saada pojat motivoitumaan karttamerkeistä. Ei kiinnostanut. Minulla oli kuitenkin vahva tunne, että pojat innostuisivat, kunhan vain saisimme heidät paikan päälle. Vedimme esiin lähes varman kortin: Eväsretki toimii aina.
Suunnistusradoista lähinnä meidän kotia on Herttoniemen liikuntapuistosta (Siilikuja 1) lähtevä rata. Sinne on meiltä helppokulkuisinta pyöräilyreittiä matkaa tasan kolme kilometriä. Tulostin mustavalkokartat, koska meillä ei ole väritulostinta. Ne saivat kelvata. Perheen miesväki hyppäsi pyörien selkään, minä juoksin. Olemme todenneet, että etenkin vilkkaammilla pyöräilyreiteillä on turvallista, jos toinen aikuinen kulkee jalan ja ohjailee välillä kädestä pitäen pyöräilevää kuopusta. Minulle tämä järjestely sopii vallan mainiosti, koska saan samalla keräiltyä juoksukilometrejä.
Aloitimme suunnistusretkemme olennaisesta, eli eväiden syömisestä. Samalla tutkailimme karttoja ja opetimme lapsille karttamerkkejä. Harjoittelimme myös kartan suuntausta. Herttoniemen liikuntapuisto on oikeastaan aika oiva paikka harjoitella kartanlukua, koska ympäriltä löytyy helposti tunnistettavat juoksurata ja tenniskenttä, sekä useampia rakennuksia ja erikokoisia teitä ja polkuja. Korkeuskäyriä on helppo havainnollistaa juoksuradan reunalta alkavan ison mäen avulla.
Ekaluokkalainen sai nopeasti homman jujusta kiinni. Kun kartan suuntaamisessa vähän auttoi, hän alkoi rohkeasti etsiä reittivaihtoehtoja. Rastit olivat sopivan matkan päässä toisistaan. Ei liian helposti saavutettavissa, mutta kuitenkin niin lähellä, että mielenkiinto rastien välillä säilyi.
Kuopuksella meinasi revetä pelihousut jo matkan alkumetreillä. On ikävää olla ikuinen kakkonen kolme vuotta isomman isoveljen rinnalla. Esikoista puolestaan alkoi aika nopeasti ärsyttää se, että pikkuveli hidasti hänen etenemistään. Ajatus leppoisasta iltapäiväseikkailusta luonnossa koko perheen kesken ei vain toiminut. Yritimme aikamme tasapainoilla lasten erilaisten toiveiden välimaastossa, kunnes päädyimme radan puolivälissä jakautumaan. Minä jatkoin esikoisen kanssa juosten, Veikko ja kuopus tulivat omaa tahtiaan perässä. Molemmat lapset saivat löytää rastit itse, kun kilpailuasetelma poistui.
Oli ihanaa juosta esikoisen kanssa yhdessä pitkin polkuja, havainnoida maastoa ja hihkua ilosta, kun rasti toisensa jälkeen löytyi. Välillä pysähdyimme hyvän kiipeilypuun luokse hetkeksi, välillä jäimme vain istumaan ja ihailemaan keväistä metsää. Rakastan sitä, kun näen että lapsi nauttii luonnosta. Ehkä vielä enemmän rakastan sitä, kun näen että lapsi nauttii liikunnasta. Tässä yhdistyivät molemmat asiat parhaalla mahdollisella tavalla.
Kun olimme löytäneet kahdeksannen ja samalla viimeisen rastin, jäimme vakoilupuuhiin odottamaan Veikon ja kuopuksen saapumista. Vaikka etenemisvauhtimme esikoisen kanssa oli ollut kova, olimme jääneet matkan varrelle fiilistelemään mitä milloinkin sen verran monta kertaa, että muu perhe saapui pian meidän perässä. Annoimme lasten vielä jäädä leikkimään vähäksi aikaa metsään. Istuin avokalliolla, katsoin kaukana edessä siintävää auringossa kimmeltävää merta ja hengitin syvään. Viime viikolla päässä ja rinnassa jyskyttänyt kova stressi oli tipotiessään.
Mainiota, että Helsingin Suunnistajat tarjoaa tällaisen ilmaisen palvelun lapsiperheille. Toivon, että mahdollisimman moni muukin helsinkiläisperhe hyödyntää mahdollisuutta. Luonto on nyt parhaimmillaan ja suunnistaminen oli ainakin meidän lapsille todella palkitsevaa puuhaa. Innostuimme lajista niin paljon, että aiomme lähteä pian tutustumaan myös muihin ratoihin, ehkä seuraavaksi Uutelaan. Tiedä, vaikka meistä tulisi tulevaisuudessa iltarastien vakikävijöitä. Meidän tiimissä on potentiaalia.
-Lilli G (tule seuaamaan minua Instagramiin, olen siellä nimimerkillä lilligronroos)
Lilli G 